05.02.2012
Kynttilänpäivä
Lupaan ja vannon
Lupaaminen on huomattavasti helpompaa kuin lupauksen pitäminen. Näin vuoden alussa on tehty hyviä uuden vuoden lupauksia itselle ja muille. Pidän parempaa huolta ruumiistani ja sielustani – kunhan vain ehtisin. Lupaan lapsille jotain mukavaa – ja taas on yksi tiukka paikka ylitetty. Lupaan soitella ystävälle – sehän on vain fraasi.
Simeon oli saanut Jumalalta lupauksen. Hän näkisi ennen kuolemaansa Herran Voidellun, Israelille luvatun lohdutuksen – Kristuksen. Tavallisena päivänä temppelissä Simeon odottamatta tunnistaa lapsen, ottaa hänet syliinsä ja ryhtyy ylistämään Jumalaa: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.” Lupaus toteutuu. Simeon saa tarkoituksen elämään ja rauhan kuolemaan.
Jumalan lupauksen luonne on täysin toisenlainen ihmisen puheisiin verrattuna. Jumalan lupaus sisältää jo sen, minkä lupaa. Se ei ole vain tulevaisuuteen katsova, jo annettaessa katteettomaksi epäilty ”ehkä”. Kaikki Jumalan lupaukset läsnäolosta, rakkaudesta ja uusien alkujen mahdollisuuksista ovat jo täyttyneet Kristuksessa. Hänessä on tarkoitus elämään ja rauha kuolemaan.
Jumala lupaa ja lahjoittaa suuria – ihmisen on viisasta pysyä pienemmissä yrityksissä. Parempaan on toki aina syytä pyrkiä, jos tavoitteena on lähimmäisen hyvä ja oma jaksaminen. Kaikenlaisten lupausten täyttymistä joutuu usein odottamaan ja lopputulosten aika, paikka ja tapa pääsevät yleensä yllättämään. Simeonkin odotti ja odotus palkittiin.
”Pyhä Jumala. Sinä täytit lupauksesi, lähetit meille Kristuksen.
Ole kanssamme tällä viikolla ja kaikkina päivinä – niin kuin olet luvannutkin.”
Outi Äärelä
Pastori Outi Äärelä toimii notaarina Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa.
Kirkon tiedotuskeskus 24.2.2012
top