Sana Sinulle
Hartaus sunnuntaiksi 16.11.
Valvomisen sunnuntai

Älkää paaduttako sydäntänne
”Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät, vaikka ovat tehneet pahaa.”
(Mal 3:15)

Tässä maailmanajassa pelastetaan pankkeja summilla, joilla olisi maailman nälkäongelmat ratkaistu kevyesti. Samoin pelastetaan kohtuuttomia riskejä välinpitämättömästi ottaneiden yhtiöitä ja johtajia. Markkinausko on joutunut umpikujaan. Olemme viime kuukausina nähneet, että markkinoilla ei ole hyvää tahtoa, vapautta, joka pyrkisi hyvään. Siellä vaikuttavat ihmisten ahneus, välinpitämättömyys ja oman edun tavoittelu. Yhteiskunnat, jotka perustuvat markkinoiden täydelle vapaudelle, kärsivät nyt niiden seurauksista.

Myös eräänlainen kehitysusko on saanut pahan iskun vyön alle. Vanha totuus on saamassa uudenlaiset mittasuhteet. Rahan ja talouselämän lupausten varaan ei kannata elämäänsä rakentaa. Monissa kodeissa jo mietitään, miten raha riittää ruokaan. Toivo ja usko hyvyyteen on monella hukassa.

Usko kolmiyhteiseen Jumalaan on toista kaliiperiä. Kirkossa uskotaan Jumalaan, jota ilman mitään ei olisi olemassa. Jumalaan, jolla on erilainen arvojärjestys, joka laskeutuu ihmisen arjen tasolle, leiväksemme ja ravinnoksemme, avuksemme ja lohdutukseksemme. Jumalaan, joka on Jeesuksen kautta tuonut välittämisen ja oikeudenmukaisuuden valtakunnan todelliseksi jo tässä päivässä.

Jumalan valtakunta merkitsee silmien avaamista, heräämistä näkemään vääryyden yhteiskunnassamme, maailman rakenteissa ja omassa elämässä. Jumalan valtakunnan todellisuus merkitsee kutsua herätä valvomaan aikamme myllerryksessä, kyseenalaistamaan ja sanomaan rohkeasti julki totuus. Se merkitsee myös vapautumista, liikkeelle lähtemistä, toimeen tarttumista, uudenlaisten rohkeiden valintojen tekemistä.

Jos Valvomisen sunnuntain sanoma saa meidät jäämään paikallemme, olemme taas kerran jakamassa todellisuutta. Olemme taas kerran jakamassa asioita maallisiin ja hengellisiin eli nostamassa Jumalan toiminnan tavallisen arjen ylä- ja ulkopuolelle. Ainoa merkittävä pelastus on se, joka tuntuu ja vaikuttaa elämään jo tässä ja nyt. Se on pelastus, joka iskee ihmisen sisimpään ja purkautuu ulos muutoksen voimana. Jos Jumala vihaa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, miksi me saisimme käpertyä hengellisten asioiden suojaan ja sulkea silmät todellisuudelta.

Meidät on kutsuttu valtakunnan työhön, valvomaan, rukoilemaan ja antamaan kaikkemme. Tähän työhön Jumala on antanut itsensä meidän voimaksemme. Heprealaiskirje kehottaa: ”Mehän olemme jo Kristuksessa, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä totuudellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet. Kirjoituksissa siis sanotaan: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne”.

Karoliina Löytty

Kirjoittaja on pastori Ylöjärveltä.

Kirkon tiedotuskeskus 24.10.2008
 

Pyhäinpäivä on säilyttänyt hartaan luonteensa

Pyhäinpäivä on Suomessa säilyttänyt asemansa vainajien muistopäivänä. Toisen maailmansodan jälkeen yleistyi tapa sytyttää haudalle kynttilä kuolleiden läheisten muistoksi. Perinne elää edelleen. Pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkossakäyntipäivä.

"Herra, anna heille iankaikkinen lepo, ikuinen valo heitä valaiskoon" sanoittaa vanha sielunmessu monen suomalaisen tuntoja. Useilla hautausmailla kynttilä voidaan sytyttää muualle haudattujen muistoksi erityiselle muistopaikalle.

Pyhäinpäivä on tänä vuonna alkuperäisellä paikallaan eli 1.11. Katolisessa kirkossa päivä nimettiin kaikkien pyhimysten päiväksi. Kaikkien uskovien vainajien muistopäiväksi tuli 2.11. Mikael Agricola kutsui sitä nimellä "kaikkien kuolleiden uskollisten sielujen päivä". Uskonpuhdistuksen jälkeen molemmat aiheet siirtyivät samalle päivälle. Pyhäinpäivää on vuodesta 1955 vietetty Suomen luterilaisessa kirkossa 31.10. ja 6.11. välisenä lauantaina. Aiemmin päivää kutsuttiin pyhäinmiestenpäiväksi.

Pyhäinpäivällä on myös erityinen muistelun aihe: uskossaan esikuvallisesti vaeltaneet ihmiset, joita katolisessa kirkossa kutsutaan pyhimyksiksi. Nimipäiväkalenterimme perustana ovat pyhimyksille omistetut päivät. Jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä piispa Henrik, Suomen kirkon perustaja, sai muistopäivän kirkolliseen kalenteriin 19.1.

Millainen on pyhä ihminen?

Ruotsin arkkipiispa Nathan Söderblom määritteli pyhän ihmisen sellaiseksi, jonka lähellä on helpompi uskoa. Pyhäinpäivän evankeliumiteksti kertoo, keitä Jeesus julisti autuaiksi. Heitä ovat muun muassa murheelliset, puhdassydämiset ja rauhantekijät.

Katolisen kirkon autuaaksi julistama Äiti Teresa sanoi: "Pyhyys ei ole epätavallisten asioiden tekemistä. Se tarkoittaa sen vastaanottamista jopa hymyillen, minkä Jeesus meille lähettää. Pyhyys tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalan tahdon hyväksymistä ja hänen seuraamistaan."

Pyhäinpäivänä kirkon rukouksissa jätetään poisnukkuneet Jumalan huomaan. Samalla muistetaan kiitollisina uskon esikuvia ja pyydetään: "Auta meitä seuraamaan heitä osana sinuun uskovien pitkässä ketjussa." Näin pyhäinpäivä muistuttaa sukupolvien yhteydestä yli kuoleman rajan. (KT/Leena Pohjola 22.10.2008)

SUOMENMAA

Aleksis Kivi

Maa kunnasten ja laaksoen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se onpi Suomenmaa.

En milloinkaan mä unohtas
sun lempeet taivastas,
en tulta heljän aurinkos,
en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa
tok aikaa ankaraa,
kun yöseen halla hyyrteinen
vei vainiomme viljasen,
mut toivon aamu, toivon työ
taas poisti hallayön.

Viel monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
kun sota surman, kuolon toi
ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian
sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa
on meidän ainiaan;
tuos aaltoileva peltomme,
tuos viherjäinen niittumme,
tuos metsiemme jylhä yö
ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa
mi autuus kuultella,
kun valjetessa aamuisen
siel pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa
käy impi iltana!

Mi autuus helmaas nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä ijankaikkinen